Olen perussuomalainen kansanedustaja ja koulutukseltani oikeustieteen maisteri. Asumme vaimoni ja kolmen lapsemme kanssa Hyvinkäällä.
Synnyin Tampereella huhtikuussa 1992 ja vartuin elämäni ensimmäiset kaksi vuosikymmentä Peltolammilla, Koivistonkylässä, Nekalassa ja Pyynikissä. Armeijan suoritin Kankaanpään Niinisalossa lääkintämiehenä, jonka jälkeen suuntasin opiskelemaan Rovaniemelle Lapin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Rovaniemeltä lähti matkaan tutkinnon lisäksi tuleva vaimoni Sanni.
Olen ollut kiinnostunut historiasta ja yhteiskunnasta nuoresta asti, kysellen erityisesti isältäni kaikenlaisia kysymyksiä. Teini-iässä aloin lukemaan enemmän ja seuraamaan myös politiikkaa. Temperamentiltani olen ollut lapsesta asti enemmän tai vähemmän argumentointiin taipuvaista sorttia. Tästä on hyötynyt niin väittelykilpailuissa kuin lakimiehen töissä.
Pitkään torjuin ajatuksen politiikkaan lähtemisestä, mutta jokin sisäinen palo vei lopulta voiton ja aloin kommentoida ajankohtaisia aiheita eri some-alustoilla. Olin myös saavuttanut sellaisen ammattiosaamisen ja perhetilanteen, että aika yhteiskunnalliselle vaikuttamiselle tuntui kypsältä. Asetuin ensimmäistä kertaa ehdolle kuntavaaleissa 2021 ja tulin valituksi Hyvinkään kaupunginvaltuustoon listani toiseksi suurimmalla äänimäärällä. Äänestäjien vahva tuki ja seuraajakunnan nopea kasvu innoitti pyrkimään eduskuntaan keväällä 2023.
Olen ollut nuoresta asti innokas liikuntaharrastaja sekä intohimoinen penkkiurheilija. Mielenmaisemani synkistyy, jos en pääse pariin päivään liikkumaan. Uskon liikunnan ja urheilun olevan keskeistä ihmisen hyvinvoinnille.
Kuntourheilijalle kohtuullisen tuloskunnon saavutettuani (penkistä 100 kg ja puolimaraton n. 1h 55min) kaipasin uutta haastetta. Aloitin lukkopainin peruskurssilla 2018 ja sinisen vyön sain pari vuotta myöhemmin. Purppuravyön taistelin itselleni kaikkien kiireiden keskeltä 2024. Olen kisannut kahdesti, kerran valkovöissä ja kerran sinivöissä.
Lukkopaini tukee jaksamistani ja itseni kehittämistä, unohtamatta lajin sosiaalista puolta. Kunnon kamppailun jälkeen arjen askareet tutuvat kummasti kevyemmiltä.
Erityisesti sananvapauden rajoitukset herättivät aikoinaan politiikkaan. Vierastin poliittista korrektiutta, sensuuria sekä ylhäältä alaspäin syötettyjen ”virallisten totuuksien” ehdottomuutta.
Sananvapauden tarkoitus on suojata sellaistenkin asioiden ilmaisua, jotka voivat loukata joitakuita. Koko länsimainen demokratia nojaa sananvapauteen ja vapaaseen kansalaiskeskusteluun. Siitä ei voi livetä ilman että kansanvalta korruptoituu kohti harvainvaltaista mielipidekontrollia.
Vaikka sananvapautta voidaan tietyin tiukoin ehdoin rajoittaa, on yhteiskunnallisen ja poliittisen keskustelun säilyttävä vapaana. Valitettavasti tästäkin on tingitty, kun vasemmistoaktivistit ovat marssineet instituutioihin. Tätä kehitystä pitää vastustaa.
[Kirjoitimme tiedetoimittaja Marko Hamilon kanssa Suomen Perustan julkaiseman sananvapauskirjan ”Some, sananvapaus ja vihapuhehysteria”, joka julkaistiin kesällä 2022
Syntyvyys on kansakunnan kohtalon kysymys. Syntyvyys on keskeisin ja lahjomattomin mittatikku sille, kuinka kestävällä pohjalla suomalaisten tulevaisuus seisoo. On totta, että syntyvyyden lasku on globaali trendi ja viheliäinen ongelma. Tämä ei kuitenkaan oikeuta toimettomuutta.
Päinvastoin verotuksen kannustimilla sekä ydinperheen, äitiyden ja lapsiperheiden määrätietoisella arvonannolla on pysäytettävä syntyvyyden lasku ja käännettävä se nousuun. Emme voi ulkoistaa kansamme syntyvyyttä maahanmuuttajille tai korvata väestöä loputtomalla massasiirtolaisuudella. Nämä keinot johtavat ennen pitkää kulttuuriseen ja kansalliseen itsemurhaan.
(Vasemmisto)liberalismi on ajanut Länsimaat perikatoon. Viimeisten vuosikymmenien aikana Euroopan poliittinen eliitti on saarnannut jatkuvasti päättömämpiä oppeja, kiihtyvällä tahdilla. Historia ei loppunut eikä liberalismi voittanutkaan. Päinvastoin historia jatkui ja liberalismi muuttui huonoksi parodiaksi itsestään.
Ikävätkin tosiasiat maailmasta tunnustava ja yhteisen hyvän yksilön oikeuksien rinnalle nostava konservatismi on tekemässä vahvaa paluuta kaikkialla lännessä. Samoin länsimaisen sivistyksen ja kristillisen kulttuuriperinnön, siis omien juurien arvostus ja puolustus ovat avainasemassa vasemmistoliberalismin tuhojen korjaamisessa.
Massamittainen elintasosiirtolaisuus on lopetettava. Jos se vaatii kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista poikkeamista tai niistä irtautumista, niin olkoon niin. Suomessa, kuten kaikkialla lännessä, on käynnissä ennennäkemätön yhteiskuntakokeilu, jolle ei koskaan ole ollut enemmistön tukea tai hyväksyntää.
I Valtava vahinkoa on ehditty tehdä ennen kuin kansalaisten tyytymättömyys ehti kanavoitua ja organisoitua poliittiseksi vastavoimaksi. Vihervasemmisto ja oikeistoliberaalit avasivat yhteistuumin Euroopan rajat miljoonille tulijoille vaikkei kansalta koskaan kysytty.
IItsetuhoinen projekti myytiin haihattelulla avoimista rajoista, ehdottomista ihmisoikeuksista ja kulttuurien sopuisasta rinnakkaiselosta. On ollut historiallinen petos ja vääryys ajaa politiikkaa, jonka seurauksena suomenkieliset supisuomalaiset ovat menettämässä tärkeimmän turvansa, oman kansallisvaltionsa. Tämän vääryyden korjaaminen on aikamme tärkein poliittinen kysymys.