Onni
Olen 30-vuotias perheellinen lakitoimistoyrittäjä. Koulutukseltani olen siis oikeustieteen maisteri. Asumme vaimoni ja kahden poikamme kanssa Hyvinkään Martissa.
Olen 30-vuotias perheellinen lakitoimistoyrittäjä. Koulutukseltani olen siis oikeustieteen maisteri. Asumme vaimoni ja kahden poikamme kanssa Hyvinkään Martissa.
Synnyin Tampereen Peltolammilla lamavuonna 1992 ja vartuin elämäni ensimmäiset kaksi vuosikymmentä Tampereella. Isäni teki työuransa Tampereen yliopistolla päätyen lopulta sosiaalityön professoriksi. Äitini taas on työskennellyt eri sosiaalityön tehtävissä. Hauska sukuhistoriani yksityiskohta on, että myös isäni isä opetti aikanaan Tampereen yliopistolla vakuutusoikeutta.
Kouluni olen käynyt Peltolammilla, Nekalan koulussa ja Norssissa (yläaste sekä lukio). Armeijan suoritin Kankaanpään Niinisalossa lääkintämiehenä, jonka jälkeen suuntasin Rovaniemelle Lapin yliopistoon oikeustieteen opintoihin. Rovaniemellä tutustuin tulevaan Hyvinkäältä kotoisin olevaan vaimooni. Elämäni tärkein ja paras päätös. Menimme kihloihin 2018 ja naimisiin 2019. Meillä on kaksi poikaa; Toivo ja Aatos.
Olen ollut kiinnostunut historiasta ja yhteiskunnallisista asioista nuoresta asti. Kiinnostustani ruokin pitkään kyselemällä erityisesti isältäni kaikenlaisia kysymyksiä. Teini-ikäisenä löysin lukemisen ja kaunokirjallisuuden. Lukemisen lisäksi pitkät monipolviset keskustelut isäni sekä ystävien kanssa ovat kehittäneet ajatteluani.Keskustelut jatkuvat edelleen.
Olen luonnostani suuntautunut väittelyyn ja argumentointiin. Tästä on ollut hyötyä niin väittelykilpailuissa kuin toki lakimiehen ammatissakin. Nämä sisäsyntyiset argumentaatiohalut veivät lopulta voiton, kun aloin kommentoida julkisesti ajankohtaisia aiheita ensin Twitterissä ja myöhemmin muillakin some-alustoilla ja erilaisissa haastatteluissa.
Asetuin ensimmäistä kertaa ehdolle kuntavaaleissa 2021 ja tulin valituksi Hyvinkään kaupunginvaltuustoon perussuomalaisista toiseksi suurimmalla äänimäärällä heti kansanedustaja Leena Meren jälkeen. Aluevaaleissa 2022 tulin valituksi Keski-Uudenmaan aluevaltuustoon PS-listan kolmanneksi suurimmalla äänimäärällä. Äänestäjien alusta asti antama vahva luottamus naulasi viimeistään kiinni oman tahtotilan pyrkiä eduskuntaan kevään 2023 vaaleissa.
Ennen politiikkaan lähtöä olin harkinnut asiaa huolellisesti. Olin myös halunnut ensin järjestää oman koulutuksen, perhe-elämän, toimeentulon ja elämänkokemuksen sellaisiksi, että teen ratkaisun varmasti oikeista ja mahdollisimman epäitsekkäistä syistä. Ne taidot ja tiedot, joita minulle on siunaantunut, ovat olleet hyvin käyttökelpoisia yksityisellä sektorilla.
Syystä taikka toisesta olen kiinnostuksen kohteistani huolimatta nuorempana vierastanut tyypillistä nuorisopolitiikkaa. Minun on ollut vaikea päästä ylitse siitä vääjäämättömästä falskiudesta, joka tulee mukana, kun hädin tuskin aikuiset ihmiset puhuvat monimutkaisista asioista suurella itseluottamuksella ja nuoruuden ehdottomuudella. En missään nimessä väheksy nuorisopolitiikkaa ja sen arvoa, mutta se ei vain koskaan vedonnut minuun. Mielenkiintoisimmat ajatustenvaihdotkin tuli opiskeluaikoina käytyä aivan muiden kuin opiskelijapolitiikassa vaikuttaneiden kanssa.
Lapsena harrastin useita eri lajeja ja jo nuoresta aktiivinen kuntourheilu vakiintui osaksi omaa elämänrytmiä. Yhä edelleen, jollen pääse muutamaan päivään urheilemaan, muuttuu mielenmaisemani selvästi synkemmäksi.
Kun penkistä oli noussut tällaiselle ”seitkytkiloiselle” kohtalainen tulos sata kiloa, eli legendaarinen markka ja puolimaratonkin juostu (maratoonarivaimoni yllyttämänä) alle kahteen tuntiin (noin 1.55,55), alkoi kaipaamaan uutta haastetta myös urheilun saralla. Syksyllä 2018 kävin lukkopainin peruskurssin ja sinisen vyön sain pari vuotta myöhemmin. Olen käynyt lähinnä itseäni haastaakseni kaksissa kisoissa, kerran valkovöissä (jaettu sm-pronssi) ja kerran sinivöissä.
Brasilialainen jiu-jitsu / lukkopaini on minulle tärkeä osa omaa jaksamista ja itsensä kehittämistä, unohtamatta tietenkään lajin sosiaalista puolta. Kun saat kamppailla edes pari kertaa viikossa ”veren maku suussa”, tuntuu tiskikoneen tyhjennys ja sähköpostiin vastaaminen heti kummasti kevyemmiltä askareilta.
Yksittäisistä asiakysymyksistä itseä kaikkein vahvimmin on sysännyt yhteiskunnalliseen keskusteluun sananvapaus ja sen rajoittaminen.
Sananvapauden keskeinen ja korvaamaton funktio on halki vuosisatojen nimenomaisesti ollut taata oikeus sellaistenkin asioiden, ajatusten ja aatteiden ilmaisun, jotka loukkaavat, ehkä syvästikin joitakin ihmisiä. Lopulta koko länsimainen demokratia nojaa tähän perus- ja ihmisoikeuteen ja sen tuottamaan vapaaseen ja laajaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Siitä ei voi livetä ilman että keskeinen kansanvallan suojamekanismi vaurioituu ja tie avataan vähä vähältä etenevään autoritääriseen mielipidekontrolliin. Puheeni Suomalaisuuden liiton sananvapausseminaarissa syksyllä 2021.
Vaikka sananvapautta on aina rajoitettu ja voidaan rajoittaa perustellustikin esimerkiksi yksityishenkilöön käyvien valheiden, uhkausten yms. sanktioimiseksi, on oleellisesti eri asia rajoittaa sananvapautta yhteiskunnallisen ja poliittisen keskustelun tasolla, jonka perusoikeusjärjestelmäkin tunnistaa sananvapausperusoikeuden ydinalueeksi. Tästä perusperiaatteesta on kuitenkin alettu tinkimään sitä mukaa, kun vasemmistoaktivistit ovat päässeet tekemään ideologista myyräntyötään yhteiskuntamme instituutioissa.
Jos emme ole valppaana ja valmiita väittelyyn, tulevat sanat ”sananvapaus” ja ”demokratia” tarkoittamaan tulevaisuudessa jotakin aivan muuta kuin mihin on totuttu.
[Kirjoitimme tiedetoimittaja Marko Hamilon kanssa Suomen Perustan julkaiseman sananvapauskirjan ”Some, sananvapaus ja vihapuhehysteria”, joka julkaistiin kesällä 2022